tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukuusi dilemma.

Jokavuotinen ongelma oli edessä. Mitenhän joulukuusen tänä vuonna koristaisin?
Se on valkoinen ja muovinen, joten siis hyvin kaukana kuusesta, jossa kuvittelisin näkeväni joulupukkeja, lippunauhoja tai kuorrutettuja pipareita.
Kyseisen kuusen ensimmäiset koristeet olivat My Little Ponyjä, liloja palloja ja jotkut pinkit valot. Viime vuonna se sai kannateltavakseen hilepalloja ja jotain vaaleanpunaista viritelmää. Ei vaan iskenyt.

Tänä vuonna on ollut ihan liikaa aikaa miettiä tätä tyhjänpäiväistä asiaa. Kun loka-marraskuussa saapui koristeet IKEA:an, kävin katsastamassa valikoiman. Kirkkaita värejä, keltaisia/vihreitä sydämiä ja suhteellisen simppeleitä koristeita. Ne vaikuttivat hyvältä idealta kotini retroisen sekamelskan keskellä. En hankkinut vielä mitään, sillä kuka vähämielinen ostaa joulukoristeet lokakuussa?



Stockmannin koristeet olivat kaikkea muuta kuin simppeleitä. Herkullisia kyllä, mutta jotenkin en pystynyt kuvittelemaan pienois-lasikupua kakkupaloineen  killumassa kuusessani. Sitäpaitsi 6 € yhdestä tusinatavara koristeesta on liikaa. Jäin pohtimaan, sillä olihan vasta marraskuu.  

Vihdoin saapuu joulukuu. Tuumailen kuuselle paikan jossa se saa olla koirilta suojassa. Pistän muovihirvityksen kasaan ja meinaan menettää hermoni sen oksien asettelussa. Viritän valot, laitan latvaan hopeisen tähden ja siirryn katselemaan sitä kauemmaksi.
Yksinkertainen on kaunista, mutta en voi jättää sitä noin paljaaksi. Sitähän varten tuo hirvitys on ostettu, jotta sen voisi koristella mieleisekseen. Jouluista tunnelmaa siitä ei missään nimessä tule, sillä meidän jouluun kuului aina aito kuusi ja jokavuotinen narina siitä, että se varistaa neulasia.  Tämä ei, eikä myöskään tuoksu miltään.

Saan olevinaan hyvän idean. Parikymmentä punavalkoista Paapun Hymy helistintä voisi toimittaa koristeen virkaa. Nakkaan hymyt roikkumaan paikoilleen ja luulen olevani valmiina. Simppeliä, omaperäistä ja minun näköistä?

Reilu viikko ennen aattoa se hulluus iskee. Liian yksinkertainen, ei yhtään pinkkiä tai vaaleanpunaista. Kuusesta täytyy tulla ihan mahdottoman ällökaameanmakea. Päätän käydä katsomassa josko löytäisin uutta ideaa vastaavia koristeita ja Tiimarissahan ne tulevat vastaan. Pinkkejä, hileisiä lintuja sekä rusetteja ja ne ovat loppuunmyynnin takia törkeän edullisia.



Hymyt joutuivat takaisin narupurkkiinsa ja kaivon esille vanhat pallot ja lasidonitsit. Asettelen koko vaaleanpunaisen sekamelskan oksille ja viimeistelen muka tyylikkäät hopeapallot pinkeillä satiininauha-ruseteilla.

Nyt se järkytys taitaa olla valmiina ja ilolla pidän tuota Loppiaiseen asti esillä. En sittenkään ole päässyt yli pinkistä :)